Osteoporoosiriskin tunnistaminen

Osteoporoosi on sairaus, jota on vaikea tunnistaa, sillä se ei oireile. Usein ensioireena on luun murtuma. Osteoporoosi voidaan jakaa primaariseen osteoporoosiin ja sekundääriseen osteoporoosiin.

Primaarinen osteoporoosi

Tähän yhdistetään ikääntymiseen liittyvä osteoporoosi ja ne osteoporoosin tyypit, joille ei löydy mitään selkeää taustasyytä. Primaarisen osteoporoosin todennäköisyyteen vaikuttaa ikääntymisen lisäksi naissukupuoli. Estrogeenin on todettu korjaavan luun muodostumisen ja hajoamisen epätasapainoa. Vaihdevuosien myötä estrogeenituotanto vähenee ja vaikuttaa näin riskiin sairastua osteoporoosiin.

Sekundaarinen osteoporoosi

Sekundäärisen osteoporoosin aiheuttaa jokin lääke tai sairaus, ja siksi onkin tärkeää tunnistaa nämä aiheuttajat. Syynä voi olla myös perimä, sillä taipumus osteoporoosiin voi periytyä.

Lisätietoa sekundäärisestä osteoporoosista / Luustoliitto

Yleisimmistä osteoporoosiriskiä lisäävistä sairauksista on kerrottu tämän kohdan välilehdillä.

Elintapoihin liittyvät osteoporoosin riskitekijät

  • Tupakointi
  • Päihteet
  • Vähäinen liikkuminen
  • Epäterveellinen ruokavalio

Myös vajaaravitsemus ja heikko lihaskunto lisäävät kaatumiseen ja murtumien riskiä.

Vajaaravitsemus tarkoittaa tilannetta, jossa ruokavaliosta saadaan tarpeeseen nähden riittämättömästi energiaa, proteiinia tai muita ravintoaineita. Vajaaravitsemuksen riskiä voit arvioida esimerkiksi seuraamalla painoasi säännöllisesti vähintään kerran kuukaudessa. Mikäli paino laskee tahattomasti, viittaa se vajaaravitsemukseen. Ota tällöin yhteyttä omaan terveysasemaasi. Hyvä ravitsemus ehkäisee vajaaravitsemusta ja tukee hyvinvointia ja toimintakykyä. Lisätietoa ikääntyneen hyvästä ravitsemuksesta löydät mm.
Lisätietoa ikääntyneiden ravitsemuksesta /Terveyskirjasto

Ravitsemusopas ikääntyneille / Ruokavirasto

Diabetes

Tyypin 1 diabetesta sairastavilla on alentunut luuntiheys ja suurentunut murtumariski. Tyypin 2 diabetes vaikuttaa luuston aineenvaihduntaan. Lonkkamurtumia esiintyy enemmän diabetesta sairastavilla kuin muulla väestöllä. Lisäksi diabetekseen liittyvä heikentynyt näkökyky ja jalkojen haavaumat vaikuttavat tasapainoon ja sitä kautta kaatumisriskiin. Ennaltaehkäisyn ja hoidon keinoina ovat terveelliset elintavat eli samalla kun hoidat diabetesta, hoidat myös osteoporoosia.

Diabetes ja luuston terveys / Luustoliitto

Diabetes ja osteoporoosi / Terveyskylä.fi

Tulehdukselliset suolistosairaudet

Tulehdukselliset suolistosairaudet (Inflammatory Bowel Disease, IBD) ovat kroonisia sairauksia, joissa taudin lepo- ja tulehdusvaiheet vuorottelevat. Yleisimpiä IBD-sairauksia ovat paksusuolen limakalvoille rajoittuva haavainen paksusuolentulehdus ja Crohnin tauti. Sairauden vuoksi elimistössä on jatkuva tulehdustila, joka vaikuttaa haitallisesti luukudoksen uudistumiseen. Myös mahdollinen suun kautta otettu kortisonilääkitys heikentää luun muodostusta ja vähentää kalsiumin imeytymistä.

Lisätietoa tulehduksellisten suolistosairauksien ja osteoporoosin yhteydestä /Luustoliitto

Keliakia

Keliakia on krooninen autoimmuunisairaus, jossa ruoan gluteeni aiheuttaa ohutsuolen limakalvolla tulehduksen ja suolinukan vaurion. Tämä estää luustoterveydelle tärkeiden ravintoaineiden imeytymistä, mikä voi olla yhteydessä osteoporoosiin. Gluteenittomalla ruokavaliolla keliakiaa sairastava turvaa myös luustonsa terveyden. Ikääntyessä keliakia saattaa ilmaantua oireettomana. Keliakian ensioire voi olla murtuma.

Lisätietoa Keliakian ja osteoporoosin yhteydestä / Luustoliitto

Keliakialiitto ja Luustoliitto ovat koonneet tärkeää tietoa osteoporoosista keliakiaa sairastaville polun muotoon:

Keliakia ja luusto terveys - polku 

Syöpä

Syöpä ja syöpähoidot saattavat haurastuttaa luustoa. Luuston haurastuminen voi ilmaantua hyvinkin pitkällä aikajänteellä. Lisäksi rintasyövän ja eturauhassyövän hoidossa käytettävät hoidot voivat estää elimistön omaa hormonituotantoa, mikä johtaa usein luuston haurastumiseen.

Potilasohje syöpä ja osteoporoosi / Luustoliitto

Nivelreuma

Nivelreumassa nivelkalvot tulehtuvat ja vapauttavat tulehdustekijöitä ympäröiviin kudoksiin. Nämä aiheuttavat ympäröivän
ruston kulumista ja haurastuttavat myös nivelen lähellä sijaitsevaa luuta. Nivelreuma tuo haasteita luustoterveyteen myös siten, että kivuliaat nivelet hankaloittavat liikkumista. Lisäksi kipuja ja turvotusta vähentävien kortisonilääkkeiden pitkäaikainen käyttö haurastuttaa luuta.

Potilasohje: Nivelreuma ja osteoporoosi / Luustoliitto

Muistisairaudet

Muistisairauksia sairastavilla henkilöillä on suurentunut riski saada lonkkamurtuma. Alhainen painoindeksi, painon lasku, vähentynyt lihasmassa ja heikentynyt ravitsemustila sekä vähentynyt liikunta heikentävät luustoa, lihaksia ja tasapainoa ja lisäävät kaatumistapaturmien ja murtumien riskiä. Myös heikentynyt ympäristön hahmottaminen ja toimintakyky lisäävät riskiä kaatumisiin.

Potilasohje: Alzheimerin tauti, muistisairaudet ja luustoterveys / Luustoliitto

MS-tauti

MS-tautiin liittyy alhaisempi luun mineraalitiheys ja suurempi osteoporoosin esiintyvyys kuin väestöllä keskimäärin. MS-taudissa kohonnut murtumariski saattaa liittyä elimistön mataliin D-vitamiinipitoisuuksiin, liikkumisen vähenemiseen ja heikentyneeseen toimintakykyyn.

Potilasohje: MS-tauti ja osteoporoosi / Luustoliitto

Kilpirauhassairaudet

Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavilla saattaa olla suurempi luuston mineraalitiheys kuin normaalisti, sillä vajaatoiminnassa luun hajoaminen hidastuu. Sen sijaan liikahoidettu vajaatoiminta heikentää luuston kuntoa ja altistaa osteoporoosille.

Kilpirauhasen liikatoiminnassa ylimääräinen kilpirauhashormoni kiihdyttää luun uusiutumista. Luun hajoaminen lisääntyy enemmän kuin luun rakentuminen, jolloin luu haurastuu. Mikäli pitkäaikainen kilpirauhasen liikatoiminta jää hoitamatta, lisääntyy riski sairastua osteoporoosiin.

Lisäkilpirauhasen liikatoiminnassa lisäkilpirauhashormonia valmistuu liikaa, jolloin kalsiumia siirtyy luustosta verenkiertoon ja luusto heikkenee.

Potilasohje: Kilpirauhassairaudet ja osteoporoosi / Luustoliitto

Anoreksia

Anoreksiaan liittyy pieni luun mineraalitiheys ja heikentynyt luuston rakenne ja lujuus. Nämä lisäävät osteoporoosin ja pienenergisten murtumien riskiä. Tytöillä erityisesti murrosiän aikana estrogeeni lisää luumassan kertymistä ja tukee luuston kasvua. Vajaaravitsemuksen synnyttämä estrogeenituotannon väheneminen saattaa aiheuttaa häiriöitä kuukautiskierrossa. Vastaavasti miehillä ja pojilla matala testosteronipitoisuus ei tue luuston kasvua. Yli 50 %:lla anoreksiaa sairastavista tytöistä on merkittävä luukato jo vuoden kuluttua diagnoosista.

Potilasohje: Anoreksia ja osteoporoosi / Luustoliitto

Krooninen munuaisten vajaatoiminta

Kroonisen munuaisten vajaatoiminnan edetessä munuaiskerästen suodosnopeuden (GFR:n) heikentyminen saa aikaan aineenvaihduntahäiriöiden sarjan. Veren kalsiumpitoisuus laskee munuaisissa tapahtuvan aktiivisen D-vitamiinin tuotannon vähetessä. Vajaatoimintaiset munuaiset eivät kykene erittämään ravinnosta saatavaa fosforia riittävästi virtsaan, jolloin sen määrä veressä nousee. Nämä muutokset johtavat lisäkilpirauhashormonin liikaeritykseen, joka puolestaan heikentää luuston normaalia uudelleenmuodostumista. Luustossa alkaa tapahtua hajoamista ja sen mineralisaatio häiriintyy, mikä voi altistaa luun murtumille ja osteoporoosille.

Potilasohje: Krooninen munuaistenvajaatoiminta ja osteoporoosi / Luustoliitto