Tukitoimet

Arjen hallinta

Strukturointi eli selkeyttäminen, jäsentely ja suunnittelu. Luokaa selkeät ja yksinkertaiset säännöt ja pitäkää niistä kiinni. Oppiminen vaatii paljon toistoja, ole itse sinnikäs. Autismikirjon oireiden kanssa lapsi elää kroonisessa stressissä. Aistimusten määrä, odotusten määrä, kiire, ihmiset ja vaatimukset tekeevät arjesta hyvin sekavaa hänelle. Tarvitaan selkeyttä. Pelkästään sosiaaliset kontaktit, tulkittavien ilmeiden ja eleiden määrä ja vaikeus tulkita niitä, kuormittaa lasta. Struktuuria tarvitaan siis muuhunkin kuin päiväjärjestyksen tekoon. Kun kaaos on helposti mielen sisällä, ulkoisesti tarvitaan paljon järjestystä. Mitä tulee tapahtumaan, mitä pitää tehdä, kuinka kauan, mitä sitten tapahtuu. Myös lapset, joilla on tarkkaavuusoireita, tarvitsevat mielen ulkopuolista järjestystä auttamaan toimintaansa.

Struktuurien käytön aloitus ei ole helppoa, siihen voi liittyä vastustusta lapselta, ole silti itse selkeä ja pysy struktuurissa. Se palkitsee ajan myötä!

Ennakoi

On tärkeää, että rutiinit toistuvat samanlaisina ja ennakoitavina.  Kuvaohjaus (voi tulostaa valmiita kuvia ilmaiseksi esimerkiksi uusi.papunet.net) tai päiväjärjestys seinällä auttaa lasta (ja aikuista) jäsentämään arkea. Siihen on hyvä merkitä säännölliset ja toistuvat asiat. Voit käyttää apuna timetimer kelloa, tiimalasia tai vaikka ladattavaa digikelloa auttamaan lasta hahmottamaan milloin on esimerkiksi aika lopettaa ruutujen käyttö. Muutokset aiheuttavat autismioireiselle lapselle stressiä. Hänen voi olla toistuvissakin tilanteissa vaikea ennakoida, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Tämä voi aiheuttaa pelokkuuden ja turvattomuuden tunteita ja stressiä, levottomuutta tai muuta haastavaa käyttäytymistä. Kun lapsi ennakoinnin avulla pystyy ennakoimaan muutostilanteet ja sen, mitä tulee tapahtumaan, olo on turvallinen. Siirtymätilanteet helpottuvat ja mahdollinen haastava käyttäytyminen vähenee. Muutosmerkin käyttöä on opeteltava. Selkeä tarralappu tai tähti merkitään muutoksen merkiksi päivä/viikkojärjestykseen.

Ennakoidaan niin paljon kun on mahdollista. Muutosta kannattaa käydä läpi lisäksi pikapiirtämisellä. Joustavuutta harjoitellaan muutoksilla, joita käydään läpi yhdessä. Palkitse kun lapsi sietää muutosta tai oppii struktuuria!

Pilkkominen

Pilko toimet pienempiin osioihin. Jos pyydät lasta siivoamaan huoneensa, tehtä voi olla hänelle liian vaativa. Jos pyydät häntä esim. keräämään kirjat hyllyyn, legot laatikkoon jne, lapsen on helpompi onnistua.

Palkitse ja kannusta. Moite saa ihmisen kääntymään sisäänpäin, kiitos avautumaan ulospäin. Pysyttele positiivisella asenteella, kannusta, rohkaise, kiitä yrittämisestäkin. Näytä peukkua, hymyile tai kiitä sanallisesti. Joskus palkkio voi olla isompikin, jos tavoitekin on isompi. Anna lapsen kerätä  tarroja  palkintoina onnistumisessa tavoitteen suhteen ja kun sovittu määrä tarroja on kerätty, voitte toteuttaa yhdessä sovitun isomman palkinnon, vaikka uimalakäynnin tai pizzaillan.

Vanhemmuustaidot

Vanhemmuustaidot. Ole johdonmukainen ja selkeä. Pyydä mieluummin kävele, kuin älä juokse.

Kerro selvästi mitä odotat lapselta. Kohtaa lapsi puhuessasi, älä huuda toisesta huoneesta, vaan mene lapsen luo. Kosketa tai varmista, että lapsi kuuntelee. Kiinnitä huomio eleisiisi ja ilmeisiisi. Auta lasta rauhoittumaan omalla rauhallisuudellasi. Osoita lämpöä ja hellyyttä, nepsyoireiset lapset saavat aivan liikaa ikävää palautetta elämässään, rakenna hyvää itsetuntoa hyväksymällä lapsi sellaisena kuin hän on ja kertomalla se hänelle.

Huomio omat tarpeesi! Järjestä säännöllisesti mahdollisuuksia pienille irtiotoille, kuuntele omia tarpeitasi.

Asenne

Ehdottomasti tärkein tuki on asenne! Asenteella tarkoitetaan halua ymmärtää juuri tätä lasta. Usko lapseen, näe hyvää, etsi keinoja! Löydä vahvuuksia, tue niitä, älä huomaa vain haasteita.

Katso käytöksen taakse, etsi syitä.

Opettele hillitsemään omat reaktiosi. Muista, että lapsi ei tahallaan epäonnistu, taidot eivät vielä riitä. Monesti lasta auttaa, kun kerrot ymmärtäväsi, että tämä asia on lapselle vaikea ja että harjoittelette yhdessä. Muista antaa myönteistä ja kannustavaa palautetta.

Kasvatuksellinen tuki

Kanta-Hämeessä yhtenä sosiaalihuoltolain mukaisena palveluna tarjotaan kasvatus- ja perheneuvontaa.  Kasvatus- ja perheneuvonnassa työskentelee psykologeja, sosiaalityöntekijöitä, lääkäreitä ja joissakin perheneuvoloissa myös perheterapeutteja. Täältä löydät tietoa Kanta-Hämeen hyvinvointialueen kasvatus- ja perheneuvonnasta.

Lapsen yksilöllisistä tarpeista johtuen lapsi saattaa tarvita kasvun ja kehityksen tueksi kuntoutusta. Kuntoutus on suunnitelmallinen prosessi, joka lähtee lapsen ja nuoren yksilöllisistä tarpeista. Lapsen kannalta on kyse oppimisprosessista. Kasvatus, kuntoutus ja opetus ovat kokonaisuus, jonka yhteinen tehtävä on edistää lapsen kehitystä ja oppimista.

Lapsi voi saada kuntoutuspalveluja, kuten fysioteriaa, toimintaterapiaa tai puheterapiaa. Tästä pääset kuntoutuksen palvelupolulle Linkki

Lievissä ja kohtalaisissa oireissa tuki saadaan perustason palveluista. Tuen tulee jalkautua lapsen ja perheen arkeen; varhaiskasvatukseen, kouluun, kotiin, harrastukseen, sinne missä oireet haittaavat lapsen selviämistä.

Lisätietoja

linkkejä

Pika-ajat

Lapsiperheiden matalan kynnyksen keskustelutuki

Perhekeskuspalvelut tarjoavat kertaluonteista, matalan kynnyksen keskustelutukea kaikille kantahämäläisille lapsiperheiden vanhemmille yhteistyössä muun muassa seurakuntien ja järjestöjen kanssa. Ota yhteyttä esimerkiksi, kun sinua mietityttää lapsesi kasvatukseen, tunnesäätelyyn tai kiukunhallintaan liittyvät asiat. Pika-ajat lapsiperheille - Oma Häme (omahame.fi)

Ympäristön muokkaaminen  

Ympäristöä muokatessa on tärkeää ottaa huomioon lapsen kuormittumistaipumus.

Lapset, joilla on nepsypiirteitä, voivat kuormittua erityisen herkästi. Kuormittuessa keho ja mieli reagoivat voimakkaasti ympäristötekijöihin. Väsymys voi kasvaa niin suureksi, että lapsen on vaikea selviytyä arjesta. Lapsi saattaa kuormittua asioista, joita aikuinen ei itse huomaa.

Kuormitus voi tuntua kaaokselta lapsen omassa sisäisessä maailmassa. Sekamelskaan liittyvät tunteet ja huolet ovat joskus myös tuskallisen suuria. Lapsesta voi tuntua, että kukaan ei ymmärrä̈ häntä̈. Hän saattaa tuntea yksinäisyyttä ja häpeää siitä, että tuntee liikaa, liian paljon, liian suuresti. Häpeää syntyy siitäkin, että lapsi kokee, miten muut toivoisivat hänen olevan toisenlainen.

Aistien ali- ja yliherkkyys

Joillakin lapsilla hermoston reaktiotapa on erilainen, mistä seuraa aistien yli- ja aliherkkyyttä. Aistikuormittuneena ja stressaantuneena on vaikea säädellä tunteita ja reaktioita, pettymys, harmitus ja kiukku ryöpsähtävät.

Aistiherkkä lapsi reagoi aistiärsykkeisiin tavanomaista voimakkaammin ja pitkäkestoisemmin. Herkkyys voi ilmetä samanaikaisesti useammassa eri aistissa. Aistikuormittuminen on hyvin raskasta lapselle, eikä hän voi valita toisin. Tarkoitus ei ole pyrkiä siis muuttamaan lasta, vaan osoittaa hänelle ymmärrystä ja kunnioitusta niissäkin tilanteissa, kun hän väliaikaisesti menettää itsekontrollinsa. Tavoitteena on löytää yhdessä lasta kuormittavat asiat ja rakentaa ympäristöä aistiystävällisemmäksi hänelle ja järjestää tarvittavia purkamiskeinoja.

Tahdosta riippumaton hermosto säätelee automaattisesti aistikokemuksia. Hermostomme pystyy myös vaimentamaan aistikokemuksia esimerkiksi niin, että ihminen kokee aistiärsykkeen heikkenevän asteittain tai jopa lakkaavan kokonaan. Saatat jonkin aikaa pahassa hajussa olon jälkeen tuntea kuin haju olisi kokonaan kadonnut, vaikka haju onkin pysynyt samana. Jos tällaista turtumista ei tule, et totu esimerkiksi häiritsevään hajuun tai meluun, vaan ärsykkeen häiritsevyys jopa voimistuu. Jos aistiyliherkkä altistuu liian kauan aistiylikuormalle, seurauksena voi olla päänsärkyä, pahoinvointia, pyörrytystä, väsymystä, ahdistusta ja kuormituksen purkautumista tunneromahduksina. Tämän johdosta lapsi saattaa huutaa, itkeä, vahingoittaa itseään, lyödä tai heittää esineitä, tai vaikuttaa poissaolevalta, vetäytyneeltä ja vaimealta.

Aistialiherkkyys tarkoittaa, että keskushermosto ei aisti tarpeeksi voimakkaasti saadakseen riittävästi aistimuksia. Tällöin lapsi toimii siten, että saa aistimuksia sillä aistialueella, jolla on aliherkkyyttä. Tähän saattaa liittyä myös itseä vahingoittavaa käytöstä, kuten itsensä puristelua, lyömistä tms.

Kun kuormittuvalle lapselle rakennetaan tukea, on hyvä miettiä ensin minkälaiset asiat häntä kuormittavat. Esimerkkeinä kuormittavista asioista voi olla äänet, valot, sosiaaliset kontaktit, siirtymät, uudet asiat ja oppimisvaikeuksien kanssa liian vaativa tai laaja opiskeltava asia. Sen jälkeen sopivan tuen rakentaminenkin on yksilöllistä, ääntä suodattavat kuulokkeet, hypistelyväline, mahdollisuus vetäytyä yksin tai hiljaisuuteen, mahdollisuus levätä.

Salli oma rauha ja mahdollisuus vetäytyä hetkeksi vuorovaikutuksesta lataamaan akkuja. Kun vireystilaa pitää saada laskemaan, mahdollisuuksien mukaan anna lapsen kääriytyä peittoon tai isojen tyynyjen väliin, tai laittaa huppu päähän. Vähennä virikkeitä.