Tutkimukset ja diagnosointi
Jos omatoiminen apu ja lapselle rakennettu tuki varhaiskasvatukseen, kouluun, opintoihin ja kotiin eivät riitä, on syytä miettiä diagnoosin tarpeellisuutta. Diagnoosin tekee lääkäri. Diagnoosi myötä lapselle voidaan tarpeen vaatiessa määrätä hoitoa, mm. lääkehoitoa ja kelan kuntoutuksiin on mahdollista hakeutua.
Diagnosointi
ADHD:Käypähoitosuosituksen mukaisesti jos lapsen tai nuoren ongelmat jatkuvat tukitoimista huolimatta, hänet ohjataan oman neuvola- tai koululääkärinsä arvioitavaksi tai lisätutkimuksiin. Tukitoimia ei keskeytetä lisätutkimusten ajaksi. Lasten ja nuorten diagnostinen arvio ja hoito- ja kuntoutussuunnitelma tehdään ensisijaisesti perusterveydenhuollossa, ellei erityistä perusteta vaativampiin palveluihin ole esimerkiksi erotusdiagnostisista syistä. Vaikeaoireiset, mahdollisesti lääkekokeilua tarvitsevat alle 6-vuotiaat lapset ohjataan erikoissairaanhoitoon.
Diagnosointia voidaan tehdä myös yksityisillä lääkäriasemilla. Lapselle otetut vakuutukset saattavat myös mahdollistaa tätä väylää.
Diagnosointiin tarvitaan tietoa oireiden esiintymisestä ja toimintakyvystä eri tilanteissa, henkilön psyykkisestä ja fyysisestä terveydentilasta, kehityshistoriasta, elämäntilanteesta sekä muista oireisiin vaikuttavista tekijöistä.
Opettaja ja vanhemmat täyttävät kyselyn. Vanhempia ja lasta/nuorta haastatellaan (terveydenhoitaja, psykologi, lääkäri). Koska kyseessä on kehityksellinen häiriö oireiden ilmenemistä varhaislapsuudesta alkaen selvitellään.
Autismikirjon diagnosointi tapahtuu yleensä erityissairaanhoidossa tai sen konsultaation tuella. Vaikeat kielenkehityksen häiriöt, pikkulasten vaikea autismi, laaja-alaiset kehitysviiveet tarvitsevat usein lastenneurologian arvion. Kun taas vaikeat liitännäisoireet kuten ahdistus, masennus, itsetuhoisuus, uhmakkuus- ja käytöshäiriöt kuuluvat lasten- ja nuortenpsykiatrialle.
